Totuus ja harha

”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista
ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie,
joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen.”

(Matt.7:13-14)

Luin lomalukemisena pitkästä aikaa John Bunyanin kirjan Kristityn vaellus. Kirja on kirjoitettu jo 1700-luvulla. Siksi tuntuikin ällistyttävältä, kuinka ajankohtaiselta se tuntuu tänäkin päivänä. Kirja nimihenkilö Kristitty päättää jättää syntisen kotiseutunsa ja matkata pitkän taipaleen Taivaan maahan, jossa kaikki on toisin.

Matkallaan Kristitty joutuu kohtaamaan erilaisia kiusauksia, epäilyksiä ja houkutuksia. Tie kulkee monenlaisten seutujen halki, joissa Kristityn seuraan liittyy matkamiehiä, joilla on kullakin omat tavoitteensa matkallaan. Ohjeenaan kristityllä on: ”Pidä kiinni yksin Jumalan sanasta. Mitä tapahtuukin, ketä kohtaatkin, pidä kiinni Jumalan sanasta, niin pääset varmasti perille.”

Kristitty, kuten jokainen meistäkin, joutui matkallaan risteyksiin, joissa oli tehtävä valintoja valintojen perään. Ainoaksi avukseen hän löysi Jumalan sanan, joka antoi hänelle rohkeutta matkata tiellä, jolla hänen rohkeudelleen naurettiin. Samoin Jumalan sanasta hän löysi avun, kun pelko valtasi mielen tilanteissa, joissa näytti olevan valittavana vain epämieluisia vaihtoehtoja.

Valintoja, valintoja, eettisiä ratkaisuja. Vaatimuksia yhä enemmän ja yhä useammilta. Joudut valintojen ja vaatimusten kierteeseen. Jos valitset väärin- leveän ja helpon tien- se vie kadotukseen. Silti tämä tie houkuttaa meitä jokaista, sillä ”sitähän kaikki muutkin kulkevat ja niinhän kaikki muutkin tekevät”. Jos matkaat kaidalla vastuullisen kristityn ”Rakasta herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, rakkauden kaksoiskäskyn viitoittamalla tiellä, joudut tekemään valintoja ja vastaamaan vaatimuksiin. Joudut toimimaan toisin kuin kaikki muut tekevät. Pian saat huomata, että valintasi ovat kanssaihmistäsi naurettavia.

Miksi rakastaa muita kuin itseään? Miksi tavoitella taivasta, kun elämä on tässä ja nyt? Miksi seurata Jumalaa, joka tekee elämästä vain ikävää ja vaikeaa? Miten muka pystyisit täyttämään Jumalan tahdon ja elämään niin kuin Hän tahtoo?Joudut pysähtymään ja tunnustamaan, että yksin et selviä vaan tarvitsen auttajaa, joka on sinua vahvempi.

Sinulle, kuten jokaiselle matkaajalle, on tarjolla mahdollisuus jättää syntisi, oma voimattomuutesi ja taitamattomuutesi, Kristuksen ristin juurelle ja tulla armahdetuksi, saada anteeksi ja kokea anteeksiantamuksen vapauttava voima. Silloin ehkä voit itsekin armahtaa toisia. Voit turvallisella mielellä tehdä matkaasi kohti taivaan kotia, kun tiedät missä on sinun turvasi. Taivaantietä ei tarvitse kulkea yksin, vaan Kristuksen armon varassa me kukin voimme tämän elämämme matkan selvitä kohti päämääräämme. Kulje iloiten Jumalan sanaan luottaen”Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa. (Job 28:28)

Paula Montonen
lapsityönohjaaja
Oriveden seurakunta